tuo valo meille toivon
Kiireinen päivä päättyy pimenevään syysiltaan. Lapset ovat vihdoin menneet nukkumaan. Istun hetkeksi sohvan nurkalle. Sytytän huopaan piiloutuneen kynttiläni ja katselen sen valoa. Mietin, miten valo vaikuttaa mieleen kaiken pimeyden keskellä. Pimeässä tuttukin ympäristö näyttää pelottavalta ja uhkaavalta. Valon syttyessä pelko häviää ja luo toivoa sisimpääni. Valo saa minut näkemään asiat oikeassa mittasuhteessa
Olen saanut vapaan tahdon valita, ollako valossa vai pimeässä. Jumala on valmistanut minulle tien valon valtakuntaan. Omaksi osuudekseni jää uskoa tämä todeksi. Pimeänä hetkenä saan levätä tietoisena valon olemassaolosta, sillä armon valon syttyminen koskee mennyttä, tätä hetkeä ja tulevaa. Eikä minun käteni yllä tätä valoa sammuttamaan.