villapuseron tarina

Eräänä päivänä näin unta, että Jumala tuli luokseni ja sanoi, että Hän aikoo kutoa minulle villapuseron. Voitte arvata, että olin aika otettu moisesta kunniasta. Uutisesta innoissani, odotin malttamattomana. Uteliaana halusin nähdä miten työ edistyy. Harva se päivä kävin kurkkimassa kutojan päivän aikaansaannosta. 

Harmikseni minun piti myöntää itselleni, että olin hieman pettynyt. Minusta työ eteni todella hitaasti. En saanut kuvioista selvää. Minusta värivalinnatkin olivat aika kummalliset.

Lopulta kyllästyin odottamiseen. Elämässäni oli muutenkin monenlaista meneillään. Lapset olivat pieniä, oli työttömyyttä, laskut kasaantuivat kaaokseksi, opiskelin uutta ammattia, tuli avioero ja sairautta. Elämä vei mennessään iloineen ja murheineen. Unohdin koko villapusero-asian ja tekijän.

Yhtenä päivänä Jumala tuli takaisin luokseni ja ilmoitti, että villapusero on nyt valmis ja että haluaisinko nähdä sen. Voitte arvata että yllätyin. Olin myös häpeissäni, kun olin asian tyystin unohtanut. Uteliaisuus kuitenkin voitti. Lähdin katsomaan aikaansaannosta.

Voitteko arvata, mitä silloin sain nähdä? Maailman ihanimman villapuseron! Koitin sitä päälleni ja se sopi kuin valettu. Juuri minun kokoinen! Kaikki ne kuviot.. sain kaikesta selvää! Kuviot olivat suoraan minun omasta elämästäni. Entä värit, ne sointuivat ihanasti toisiinsa.

Nyt ymmärsin, että kun malttamattomana olin käynyt katsomassa keskeneräistä villapuseron tekelettä, olin nähnyt puseron aina nurjalta puolelta. Tajusin myös, että puseron kutoja oli itse Mestari, kaiken l u o j a . Hän, joka näkee kokonaisuuden jo ensimmäisestä silmukasta lähtien ja vie työnsä parhaaseen päätökseen.