kenelle kellot soivat

Mäntyinen metsäharju, sen varjoisat polut, linnun laulu, ja marjaisat mättäät. Siinä lempeä rauhoittumisen paikka. Punaiset nauhat, merkit puiden rungoissa. Muutosta enteilevä ilmapiiri täytti tienoon. Yhtenä kauniina päivänä harjun valloittivat metsätyökoneet tehokkaasti ja varmasti.

Kuljen nyt paljaalla harjulla. Havukasojen välistä tavoittelen vanhoja polkuja. Tuulinen on tienoo ja näkymät siintävät kauas. Muutama heiveröinen puuntaimi ihmettelee mihin metsän antama suoja on hävinnyt.

Samaan aikaan korona iski voimallaan vitsauksen tavoin. Tuttu ja kiireinen elämisen rytmi hävisi monelta. Rajoitusten viidakko toi uudenlaisen arjen. Ylenpalttinen runsaus harrastusten ja kulttuurin tarjonnassa olikin yht`äkkiä poissuljettua ajanvietettä.

 Karsittuna kuin harjun metsä, mietin mitä teen lisäntyneelle ajalleni. Alkaa hervoton kaappien siivous ja turhan karsiminen. Tekemiseen juurtuneena; halu tehdä, siirtyy aiheesta toiseen. Lopultakin jää jäljelle minä ja elämänlahja tärkeimmäksi vaalittavaksi.  Mieleeni herää kysymys; onko minussa jotain siivottavaa ja karsittavaa.

Rakas Taivaallinen Isäni, nosta mieleeni asioita, joissa minun tulisi tehdä parannusta. Anna voimasi heiveröisen tahtoni vahvuudeksi. Aitiopaikaltani voin katsoa kauas horisonttiin ja aavistella, mihin tieni on vievä.

Tänään mietin, "kenelle kellot soivat, hänelle ovet aueta voivat."