Näen korkean, valtavan vuoren. Siinä vuoristokiipeilijä hyvin kiinnitetyn turvaköytensä varassa kiipeilee vuoren rinnettä ylös. Hän hakee seinämän koloista tukea sormilleen ja jaloilleen. Hyvät varusteet, loistava kunto ja harkitut liikkeet; ne vievät kohti määränpäätä.

Mäntyinen metsäharju, sen varjoisat polut, linnun laulu, ja marjaisat mättäät. Siinä lempeä rauhoittumisen paikka. Punaiset nauhat, merkit puiden rungoissa. Muutosta enteilevä ilmapiiri täytti tienoon. Yhtenä kauniina päivänä harjun valloittivat metsätyökoneet tehokkaasti ja varmasti.

Kiireinen päivä päättyy pimenevään syysiltaan. Lapset ovat vihdoin menneet nukkumaan. Istun hetkeksi sohvan nurkalle. Sytytän huopaan piiloutuneen kynttiläni ja katselen sen valoa. Mietin, miten valo vaikuttaa mieleen kaiken pimeyden keskellä. Pimeässä tuttukin ympäristö näyttää pelottavalta ja uhkaavalta. Valon syttyessä pelko häviää ja luo toivoa...